Taloudellinen riippumattomuus 50-vuotiaana: Näin laskin omat lukuni auki
Taloudellinen riippumattomuus 50-vuotiaana tarkoittaa, että osinko- ja vuokratulot kattavat elinkustannukset ilman palkkatyötä. Minulle se tarkoittaa noin miljoonan euron sijoitusvarallisuutta vuonna 2040. Näytän tässä laskelman verojen jälkeen, aikataulun kuukausitasolla ja sen kysymyksen, jonka lähes jokainen suomalainen FIRE-teksti ohittaa: mitä tapahtuu 50 ikävuoden ja eläkeiän välissä.
Olen Ella, 36-vuotias, ja olen mallintanut oman nettovarallisuuteni vuosikymmeniä eteenpäin taulukkolaskennassa. Olen koulutukseltani psykologi, ja se tausta on tässä aiheessa hyödyllisempi kuin miltä kuulostaa: taloudellinen riippumattomuus kaatuu paljon useammin käyttäytymiseen kuin matematiikkaan. Tämä ei ole sijoitusneuvontaa. Se on minun laskelmani, avoimesti, virheineen.
Luvut ja verotiedot on päivitetty heinäkuussa 2026.
Taloudellinen riippumattomuus -laskuri: laske oma lukusi kahdella kertoimella
Laske oma tavoitesummasi kertomalla vuosikulusi noin 39:llä, jos aiot elää osingoilla etkä myy osakkeita, tai noin 29:llä, jos aiot myydä osakkeita 4 prosentin nostosäännön mukaan. Molemmat kertoimet ovat verojen jälkeen ja Suomen pääomatuloverolla laskettuja.
| Kulut kuukaudessa (netto) | Kulut vuodessa | Osinkomalli, et myy koskaan | 4 %:n nostosääntö, myyt vuosittain |
|---|---|---|---|
| 2 000 € | 24 000 € | noin 920 000 € | noin 700 000 € |
| 2 500 € | 30 000 € | noin 1 160 000 € | noin 880 000 € |
| 3 000 € | 36 000 € | noin 1 400 000 € | noin 1 050 000 € |
Huomaa, että molemmat kertoimet ovat suurempia kuin netissä toistettu 25 kertaa kulut -sääntö. Se johtuu siitä, että 25x-sääntö on bruttoluku eikä ota huomioon Suomen pääomatuloveroa. Avaan koko laskelman tarkemmin alempana.
Tärkein oivallus on tämä: tavoitesumma riippuu kuluistasi, ei tuloistasi. Palkka ratkaisee vain sen, kuinka nopeasti pääset perille. Kulut ratkaisevat sen, mihin olet menossa.
Mitä taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa käytännössä
Taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa tilannetta, jossa passiiviset tulot kattavat pysyvästi kaikki kuukausittaiset elinkustannukset, jolloin palkkatyöstä tulee vapaaehtoista.
Huomaa sana pysyvästi. Se on koko käsitteen ydin ja samalla se kohta, jossa moni laskee väärin. Taloudellinen riippumattomuus ei ole summa pankkitilillä, josta nostetaan rahaa kunnes se loppuu. Se on kassavirta, joka uusiutuu itsestään. Salkku tuottaa osinkoja, asunto tuottaa vuokraa, ja nämä tulot kattavat elämän ilman että pääomaan tarvitsee koskea.
Käytännön ero näkyy heti. Jos sinulla on 400 000 euroa ja kulutat 30 000 euroa vuodessa, rahat riittävät noin 13 vuotta. Se ei ole riippumattomuutta, se on aikalisä. Jos sama 400 000 euroa tuottaa 3,5 prosentin osinkoa, saat noin 14 000 euroa vuodessa ennen veroja, ja pääoma on tallella myös 13 vuoden päästä.
Taloudellinen riippumattomuus 50-vuotiaana on FIRE-liikkeen välitavoite. FIRE tulee sanoista Financial Independence, Retire Early, ja suomeksi puhutaan firettämisestä. Minä en tavoittele täyttä eläköitymistä 50-vuotiaana. Tavoittelen sitä, että 50-vuotiaana työnteko on valinta.
Osittainen taloudellinen riippumattomuus on realistisempi ensimmäinen tavoite
Osittainen taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa tilannetta, jossa passiiviset tulot kattavat osan elinkustannuksista, esimerkiksi asumisen tai ruoan, mutta et ole vielä täysin vapaa palkkatyöstä.
Tämä on se vaihe, jossa itse olen nyt. Osinkoni eivät kata elämääni, mutta ne kattavat sähkölaskut ja vakuutukset. Se kuulostaa pieneltä. Se ei ole pieni. Ensimmäinen kerta, kun huomasin että salkku maksoi laskun jonka ennen maksoin palkalla, muutti suhtautumiseni rahaan pysyvästi. Se teki abstraktista tavoitteesta konkreettisen.
Osittainen taloudellinen riippumattomuus kannattaa asettaa tavoitteeksi ennen täyttä riippumattomuutta, koska se tulee vastaan vuosia aikaisemmin ja pitää motivaation yllä silloin, kun päätavoite on vielä kaukana.
Miksi tähtään 50-vuotiaana enkä 39-vuotiaana
Tähtään taloudelliseen riippumattomuuteen 50-vuotiaana enkä 39-vuotiaana, koska 50 on ainoa ikä, jonka saavutan ilman että elämästä tulee kurjaa odotushuonetta.
Tämä on epäsuosittu mielipide suomalaisessa FIRE-keskustelussa. Kun luet suomalaisia riippumattomuustarinoita, huomaat että lähes jokainen kirjoittaja tavoittelee vapautta aikaisemmin kuin 50. Yksi jää vapaaksi 35-vuotiaana, toinen 39-vuotiaana, kolmas 45-vuotiaana. Numerot ovat vaikuttavia. Mutta kun katsot, mitä ne vaativat, huomaat että ne vaativat joko poikkeuksellisen suurta tuloa, poikkeuksellisen pientä kulutusta tai molempia.
Säästöpankin mukaan tiukimmat firettäjät säästävät jopa 70 prosenttia tuloistaan. Minä en säästä 70 prosenttia. Säästän noin kolmanneksen, käytän velkavipua ja annan ajan tehdä loput. Se tarkoittaa, että pääsen perille myöhemmin. Se tarkoittaa myös, että matkalla on matkat, lounget ja hyvä kortti.
Psykologiselta kannalta tässä on jotain, mikä jää FIRE-keskustelussa usein sanomatta. Kun asetat tavoitteeksi 39, rakennat 15 vuoden mittaisen kieltäytymisen. Viivästetty palkitseminen ei ole ilmaista. Kyky kieltäytyä on rajallinen resurssi, joka kuluu. Suunnitelma, joka vaatii 70 prosentin säästämisastetta 15 vuotta putkeen, kaatuu tyypillisesti ei laskuvirheeseen vaan väsymykseen.
Viisikymmentä on minun kompromissini. Se on riittävän kaukana ollakseen matemaattisesti mahdollinen tavallisella palkalla, ja riittävän lähellä ollakseen mielekäs. Ja se antaa korkoa korolle -ilmiölle sen, mitä se eniten tarvitsee: aikaa.
Kuinka paljon rahaa taloudellinen riippumattomuus 50-vuotiaana vaatii
Taloudellinen riippumattomuus 50-vuotiaana vaatii noin 920 000 ja 1 400 000 euron sijoitusvarallisuuden kulutasosta riippuen, kun luku lasketaan Suomen pääomatuloveron jälkeen eikä bruttona.
Tämä on korkeampi luku kuin useimmissa suomalaisissa artikkeleissa, ja siihen on syy. Suurin osa netin tavoitesummista on laskettu bruttona. Ne kertovat, paljonko salkun pitää tuottaa ennen veroja, mutta ruokakauppa ei hyväksy bruttoeuroja.
Verolaskelma, jonka useimmat jättävät tekemättä
Listatun yhtiön osingosta 85 prosenttia on veronalaista pääomatuloa ja 15 prosenttia verovapaata. Pääomatulovero on 30 prosenttia 30 000 euroon asti ja 34 prosenttia sen ylittävältä osalta.
Osingon efektiivinen veroprosentti on siis 25,5 prosenttia alemmassa portaassa, koska 0,85 kertaa 30 prosenttia on 25,5. Ylemmässä portaassa se on 28,9 prosenttia. Tämä ylempi porras ei ole hiusten halkomista: jos elät salkun tuotolla, pääomatulosi ylittävät 30 000 euroa lähes varmasti, joten osa osingoistasi verotetaan 34 prosentin mukaan. Se on koko tämän tavoitteen määritelmä.
Kun 3,5 prosentin bruttosinkotuotosta vähennetään verot progressiivisesti, tavoitesummat ovat nämä:
| Nettokulut kuukaudessa | Nettokulut vuodessa | Tarvittava salkku (osinkomalli, 3,5 % brutto) |
|---|---|---|
| 2 000 € | 24 000 € | noin 920 000 € |
| 2 500 € | 30 000 € | noin 1 160 000 € |
| 3 000 € | 36 000 € | noin 1 400 000 € |
Vertaa tätä siihen, mitä yleisesti toistettu 25 kertaa kulut -sääntö antaa: 3 000 euron kuukausikuluilla se sanoo 900 000 euroa. Ero omaan lukuuni on noin puoli miljoonaa. Ero ei johdu siitä, että toinen olisi väärässä, vaan siitä että ne mittaavat eri asiaa. Nyrkkisääntö kertoo bruttotuoton. Minun taulukkoni kertoo, mitä tilille jää.
Huomaa myös, että ulkomaiset osingot toimivat hieman eri tavalla. Yhdysvaltalaisen tai muun verosopimusmaan listatun yhtiön osinkoon pätee sama 85 ja 15 prosentin jako, mutta lähdemaa perii oman lähdeveronsa, Yhdysvalloissa 15 prosenttia kun W-8BEN-lomake on tehty, ja se hyvitetään Suomen verosta. Kokonaisvero pysyy siis suunnilleen samana, mutta tiliotteella näkyy pidätys jo osingonmaksuhetkellä.
4 prosentin sääntö ja osinkomalli antavat eri vastauksen
4 prosentin sääntö olettaa, että myyt joka vuosi osan salkusta, kun taas osinkomalli olettaa, ettet myy koskaan, ja siksi osinkomalli vaatii noin 30 prosenttia enemmän pääomaa.
Näin ne eroavat konkreettisesti, kun tavoitteena on 30 000 euron nettokulutus vuodessa.
4 prosentin nostosääntö. Myyt vuosittain 4 prosenttia salkusta. Myynnissä verotetaan vain myyntivoitto, ei koko myyntisummaa, ja voitosta saa vähentää joko todellisen hankintamenon tai hankintameno-olettaman, kumman tahansa on edullisempi. Olettama on 20 prosenttia myyntihinnasta, ja jos olet omistanut osakkeet vähintään 10 vuotta, peräti 40 prosenttia. Pitkään omistetusta salkusta verotettava voitto on siis enintään 60 prosenttia myyntihinnasta, jolloin vero on korkeintaan 18 prosenttia myyntihinnasta. Käytännössä joudut myymään 35 000 ja 36 500 euron väliltä saadaksesi 30 000 euroa käteen, ja tarvittava salkku on noin 880 000 ja 915 000 euron välillä.
Hankintameno-olettama on muuten se yksityiskohta, jonka useimmat suomalaiset FIRE-laskelmat unohtavat. Se on suomalaisen pitkäjänteisen sijoittajan paras verolahja, ja sen arvo kasvaa mitä pidempään olet omistanut.
Osinkomalli. Et myy mitään. Elät osingoilla, jotka verotetaan täysimääräisesti joka vuosi. Tarvittava salkku on noin 1 160 000 euroa.
Osinkomalli on siis kalliimpi. Noin neljännesmiljoona kalliimpi. Miksi valitsen silti sen?
Koska 4 prosentin sääntö sisältää oletuksen, jota harva sanoo ääneen: sinun on myytävä osakkeita myös silloin, kun pörssi on laskenut 40 prosenttia. Sitä kutsutaan tuottojen järjestysriskiksi. Jos ensimmäiset vapaat vuodet osuvat laskukauteen ja myyt joka vuosi, syöt pääomaa pohjilta, eikä salkku enää palaudu entiselleen. Osinkomallissa huono vuosi leikkaa osinkoja, mutta et ole pakotettu myyjä.
Minä nukun paremmin, kun en ole koskaan pakotettu myyjä. Se on minun neljännesmiljoonan vakuutusmaksuni, ja maksan sen mielelläni.
Osakesäästötili muuttaa laskelmaa, mutta ei siihen suuntaan kuin luulisi
Osakesäästötilillä osinkoja ja myyntivoittoja ei veroteta lainkaan tilin sisällä, vaan vero lankeaa vasta kun nostat rahaa, ja silloinkin vain nostoa vastaavasta tuotto-osuudesta.
Tilille voi tallettaa enintään 100 000 euroa. Raja nousi 50 000 eurosta vuoden 2024 alussa, ja moni netistä löytyvä laskelma käyttää yhä vanhaa lukua.
Nyt tulee se kääntöpuoli, joka jää lähes aina kertomatta. Osakesäästötilin sisällä osingon 15 prosentin verovapaus ei päde. Osingot verotetaan täysimääräisenä pääomatulona, siis 30 tai 34 prosentin mukaan, ei 25,5 prosentin. Osakesäästötili siis vaihtaa osinkojen veroedun verojen lykkäykseen ja verovapaaseen uudelleentasapainotukseen.
Kumpi voittaa, riippuu siitä kumpaa teet. Jos kerrytät salkkua ja sijoitat osingot uudelleen vuosikymmeniä, lykkäys on arvokkaampi kuin menetetty 4,5 prosenttiyksikköä. Jos taas elät osingoilla etkä myy, verovapaus on arvokkaampi. Minä olen ensimmäisessä vaiheessa, mutta rakennan toista varten, ja siksi minulla on molempia.
Paljonko pitää säästää kuukaudessa, että on perillä 50-vuotiaana
Miljoonan euron salkku 50-vuotiaana vaatii nollasta aloittaen noin 2 430 euron kuukausisijoituksen, jos aikaa on 20 vuotta, ja noin 6 440 euron kuukausisijoituksen, jos aikaa on 10 vuotta.
Tässä on se luku, jonka takia aloitusikä ratkaisee enemmän kuin tuotto. Laskelma olettaa 5 prosentin vuosituoton, joka on minun realistinen perusoletukseni.
| Aloitusikä | Aikaa 50-vuotiaaksi | Kuukausisijoitus, 5 % tuotto | Kuukausisijoitus, 7 % tuotto |
|---|---|---|---|
| 30 v | 20 vuotta | 2 430 € | 1 920 € |
| 35 v | 15 vuotta | 3 740 € | 3 160 € |
| 40 v | 10 vuotta | 6 440 € | 5 780 € |
Katso, mitä viiden vuoden viivästely tekee. Kolmestakymmenestä kolmeenkymmeneenviiteen kuukausisumma nousee 2 430 eurosta 3 740 euroon. Se on yli 50 prosenttia enemmän joka kuukausi, samasta tavoitteesta, viiden vuoden takia.
Ja tässä on rehellinen osa: harva palkansaaja pystyy sijoittamaan 3 740 euroa kuukaudessa pelkästä palkasta. Minä en pysty. Siksi tarvitaan kolme muuta vipua, ja ne ovat tämän artikkelin loput osiot: uudelleensijoitetut osingot, vuokratulo ja hallittu velkavipu. Palkka yksin ei riitä juuri kenellekään, ja se on syy siihen, miksi pelkkä säästövinkkilista ei vie perille.
Välivuodet 50 ikävuodesta eläkeikään: kysymys, jota kukaan ei kysy
Jos lopetat työt 50-vuotiaana, salkkusi on katettava elämäsi noin 17,5 vuoden ajan, koska työeläkettä ei enää kartu ja alin vanhuuseläkeikä on vuonna 1990 syntyneellä Eläketurvakeskuksen arvion mukaan noin 67 vuotta ja 5 kuukautta.
Tämä on koko aiheen tärkein kysymys, ja se puuttuu käytännössä jokaisesta suomalaisesta artikkelista, jonka luin tätä kirjoittaessani. Luin niitä yksitoista. Yksikään ei laskenut välivuosia.
Aloitetaan siitä, mikä on arvio ja mikä ei. Vuonna 1965 ja sen jälkeen syntyneillä alin vanhuuseläkeikä sidotaan elinajanodotteen kehitykseen, ja se vahvistetaan vasta muutamaa vuotta ennen eläkeikää. Minun ikäluokkani luku on siis ennuste, ei laki. Se voi liikkua. Se ei kuitenkaan liiku alaspäin, ja siihen suunnitelma pitää rakentaa.
Työeläkettä karttuu 1,5 prosenttia vuoden bruttoansioista 17 ikävuodesta alkaen. Karttuminen loppuu, kun palkkatyö loppuu. Kertynyt eläke säilyy ja sitä tarkistetaan palkkakertoimella, joten se ei syövy reaalisesti odotusaikana, mutta uutta ei tule.
Otetaan esimerkki 48 000 euron vuosiansiolla. Luvuissa on mukana elinaikakerroin, joka leikkaa nuorempien ikäluokkien eläkettä ja on 1990 syntyneellä arviolta noin 10 prosenttia:
| Skenaario | Työvuodet | Karttunut työeläke |
|---|---|---|
| Työt 25-vuotiaasta 50-vuotiaaksi | 25 vuotta | noin 1 350 €/kk brutto |
| Työt 25-vuotiaasta eläkeikään | 43 vuotta | noin 2 320 €/kk brutto |
Lopettamalla 50-vuotiaana luovut siis noin 40 prosentista loppuelämän työeläkettäsi, pysyvästi. Se prosentti ei riipu elinaikakertoimesta eikä indekseistä, koska ne vaikuttavat molempiin lukuihin samalla tavalla. Se riippuu vain siitä, montako vuotta olet töissä.
Ja siihen pienempäänkin eläkkeeseen on odotettava lähes 18 vuotta. Jos elämä maksaa 30 000 euroa vuodessa, välivuodet maksavat noin 525 000 euroa tämän päivän rahassa, eikä siinä laskelmassa ole vielä inflaatiota.
Tästä syystä minun tavoitesummani on miljoona eikä 400 000 euroa. Miljoona ei ole kunnianhimoa. Se on välivuosien hinta. Kuka tahansa, joka lupaa taloudellisen riippumattomuuden 50-vuotiaana neljälläsadallatuhannella eurolla, ei ole laskenut, mitä 50 ikävuoden ja eläkeiän välissä tapahtuu.
Osittainen varhennettu vanhuuseläke lyhentää aukkoa, mutta se ei ole ilmaista rahaa
Osittaisella varhennetulla vanhuuseläkkeellä (OVE) voit nostaa 25 tai 50 prosenttia siihen mennessä karttuneesta eläkkeestäsi jo ennen varsinaista eläkeikää, ja voit tehdä töitä samaan aikaan ilman rajoituksia.
Tämä on ainoa aukkoa lyhentävä reitti, ja siksi se kuuluu tähän artikkeliin. Mutta lue seuraava lause kahdesti: OVE ei ole uutta rahaa. Se on ennakkonosto omasta eläkkeestäsi pysyvällä alennuksella. Varhennusvähennys on 0,4 prosenttia jokaiselta varhennetulta kuukaudelta, ja se jää voimaan loppuiäksi.
Neljä vuotta etuajassa nostettu osuus pienenee siis pysyvästi noin 19 prosenttia. Se voi silti olla oikea ratkaisu, jos vaihtoehtona on myydä osakkeita laskumarkkinassa. Se ei ole oikea ratkaisu, jos sen tarkoitus on vain aikaistaa vapautta.
Ikäraja on 62 vuotta vuonna 1964 syntyneillä. Vuonna 1965 ja sen jälkeen syntyneillä sekin sidotaan elinajanodotteeseen, joten minun ikäluokkani kohdalla se on vielä arvio.
Tarkista oma karttunut eläkkeesi tyoelake.fi-palvelusta. Se on ilmainen, ja se on ainoa tapa tietää oma lukusi arvausten sijaan.
Passiiviset tulot: osingot ja vuokratulot vapauden moottorina
Passiiviset tulot, erityisesti osingot ja vuokratulot yhdistettynä, ovat taloudellisen riippumattomuuden todellinen moottori, koska ne tuottavat kassavirtaa ilman että omaisuutta tarvitsee myydä.
Minun mallissani näitä on kaksi, ja ne käyttäytyvät eri tavalla. Osingot ovat likvidejä, hajautettuja ja pieniä. Vuokratulo on epälikvidiä, keskittynyttä ja isoa. Yhdessä ne tasapainottavat toisiaan.
Osinkojen kaunein ominaisuus ei ole niiden koko vaan niiden suunta. Vuonna 2018 sain osinkoja 24 euroa. Kaksikymmentäneljä euroa, koko vuodelta. Se oli naurettava summa, ja muistan miettineeni, onko tässä mitään järkeä. Nyt osinkoni ovat verojen jälkeen 1 200 ja 1 700 euron välillä vuodessa, ja luku kasvaa joka vuosi kahdesta syystä: yhtiöt korottavat osinkojaan ja minä ostan lisää.
Se on korkoa korolle -ilmiö, ja sen huomaa vasta jälkikäteen. Ensimmäiset vuodet tuntuvat siltä, ettei mitään tapahdu. Se on normaalia. Se ei tarkoita, että malli ei toimisi.
Vuokratulo lukuina: bruttovuokratuotto ei ole se luku, joka sinulle jää
Vuokratulon nettotuotto on Suomessa tyypillisesti noin puolet siitä bruttovuokratuotosta, jota asuntoilmoituksissa mainostetaan, koska vastike, korjaukset, tyhjät kuukaudet ja 30 prosentin pääomatulovero syövät toisen puolen.
Tämä on se kohta, jossa asuntosijoittamisen laskelmat menevät useimmiten pieleen, joten avaan sen kokonaan. Otetaan esimerkkinä 150 000 euron asunto, jonka vuokra on 800 euroa kuukaudessa.
| Erä | Vuodessa |
|---|---|
| Vuokratulo, 800 €/kk | 9 600 € |
| Bruttovuokratuotto | 6,4 % |
| Hoitovastike, 250 €/kk | miinus 3 000 € |
| Tyhjät kuukaudet ja korjaukset, varaus 8 % | miinus 770 € |
| Verotettava vuokratulo | 5 830 € |
| Pääomatulovero 30 % | miinus 1 749 € |
| Käteen jäävä vuokratulo | noin 4 080 € |
| Nettovuokratuotto sijoitetulle pääomalle | noin 2,7 % |
Kuusi ja puoli prosenttia muuttui kahdeksi ja puoleksi. Se ei ole huono tuotto, mutta se on eri tuotto kuin se, jonka näet myyntiesitteessä.
Huomaa kaksi asiaa, jotka tekevät vuokratulosta silti arvokkaan. Ensinnäkin vuokraa saa vähentää hoitovastikkeen ja korjaukset, mikä tekee verotuksesta lievemmän kuin miltä 30 prosenttia kuulostaa. Toiseksi, jos asunnossa on lainaa, myös korot ovat vähennyskelpoisia vuokratulosta, ja silloin vuokralainen käytännössä maksaa lainaasi pois puolestasi.
Vuokratulo on minun suunnitelmassani osinkojen rinnalla, mutta se ei ole suunnitelman selkäranka. Se on liian keskittynyttä ja liian epälikvidiä siihen. Jos vuokralainen lähtee tai lämminvesivaraaja hajoaa, kassavirta katkeaa yhdessä kuukaudessa. Osinkosalkussa sama riski on hajautettu kymmenille yhtiöille.
Entä indeksirahastot
Indeksirahasto on useimmalle paras tapa aloittaa, koska se antaa laajan hajautuksen yhdellä ostolla ja matalilla kuluilla, ja se poistaa osakepoiminnan tuoman virhemahdollisuuden kokonaan.
Sanon tämän suoraan, vaikka itse teen toisin: jos et halua käyttää aikaa yhtiöiden seuraamiseen, laaja indeksirahasto tai maailmanlaajuinen ETF on parempi valinta kuin puolihuolimaton osakepoiminta. Kulujen merkitys on tässä ratkaiseva, ja alle 0,5 prosentin kokonaiskulut ovat nykyään täysin saatavilla.
Minä poimin osakkeita, koska haluan osinkovirran, jonka voin ennakoida ja jota voin kasvattaa. Se on tietoinen valinta, joka vaatii työtä, eikä se ole automaattisesti parempi. Indeksisijoittaja, joka jaksaa jatkaa 20 vuotta, päihittää osakepoimijan, joka luovuttaa viiden vuoden jälkeen.
Miksi en myy osakkeitani ja miksi ensimmäinen 100 000 euroa on vaikein
En myy osakkeitani, koska myynti katkaisee korkoa korolle -ketjun ja laukaisee pääomatuloveron, jonka jälkeen sijoitettavaa jää vähemmän kuin ennen myyntiä.
Charlie Munger sanoi, että ensimmäinen 100 000 euroa on hirvittävän vaikea, ja että sen jälkeen kannattaa vain jatkaa. Hän oli oikeassa, ja syy on matemaattinen. Kun salkku on 10 000 euroa, 5 prosentin tuotto on 500 euroa vuodessa. Se on vähemmän kuin säästät kahdessa kuukaudessa, joten oma säästämisesi tekee lähes kaiken työn. Kun salkku on 100 000 euroa, sama tuotto on 5 000 euroa vuodessa, ja salkku alkaa kantaa itseään.
Alle sadassatuhannessa sinä olet moottori. Yli sadantuhannen salkku on moottori. Siksi ensimmäiset vuodet ovat raakaa säästämistä ilman palkintoa, ja siksi useimmat luovuttavat juuri ennen kuin se alkaisi toimia.
Ostan laatuyhtiöitä, joita haluan omistaa kymmenen vuotta. Buffettin testi on käyttökelpoinen: jos et halua omistaa yhtiötä kymmentä vuotta, älä omista sitä kymmentä minuuttiakaan.
Velkavipu: korkosääntö, jota noudatan
Käytän velkaa sijoittamisen vipuna silloin, kun korkotaso on alle 3 prosenttia, ja lyhennän velkaa silloin, kun korot ovat yli 3 prosenttia.
Tämä on artikkelini ainoa varsinainen sääntö, ja samalla se kohta, jossa poikkean lähes kaikista suomalaisista riippumattomuusteksteistä. Moni FIRE-kirjoittaja kantaa isoa velkaa, mutta harva puhuu siitä strategiana. Velka on heidän teksteissään taustakohinaa, asuntolaina joka nyt vain sattuu olemaan olemassa.
Minulle velka on työkalu. Velkaa suhteessa varoihini on noin 37 prosenttia, ja se on tietoinen valinta, ei vahinko.
Sääntö on tarkoituksella tyhmä ja mekaaninen, koska sen tehtävä on poistaa tunteet päätöksestä. Logiikka on tämä: jos velan korko on 2 prosenttia ja sijoitusten odotettu pitkän aikavälin tuotto on 5 prosenttia, velan lyhentäminen tuottaa 2 prosenttia ja sijoittaminen 5 prosenttia. Kun korko nousee yli 3 prosentin, ero kapenee, riski kasvaa, eikä vipu enää maksa itseään takaisin riittävällä marginaalilla.
Nyt tulee se osa, jota kukaan ei halua lukea. Velkavipu suurentaa tappiot täsmälleen yhtä paljon kuin se suurentaa voitot. Pörssi voi laskea 50 prosenttia, ja on laskenutkin. Jos olet velkaantunut liikaa, joudut myymään pohjilla, ja silloin olet juuri se pakotettu myyjä, jota koko strategiani yrittää välttää. Siksi velkavipu vaatii puskurin, eikä sitä pidä käyttää rahalla, jota ei ole varaa hävitä. Minulla on käteispuskuri, ja se on olemassa juuri tätä varten.
Jos et ole varma, kestätkö 50 prosentin laskun velkavivulla, älä käytä velkavipua. Se on täysin kelvollinen valinta, ja pääset silti perille, vain hitaammin.
Säästämisaste: miksi en tavoittele 70 prosenttia
Säästän noin 30 prosenttia tuloistani, en 70 prosenttia, koska säästämisaste ei ole hyve vaan muuttuja, ja liian korkealle viritetty muuttuja hajottaa suunnitelman.
Säästämisaste on silti tehokkain yksittäinen vipu, joka sinulla on, ja siihen on kaksi syytä yhden sijaan. Kun säästät enemmän, kasvatat sijoitettavaa summaa. Mutta samalla pienennät sitä kulutasoa, jonka salkun on lopulta katettava. Yksi euro, jota et kuluta, liikuttaa siis laskelman molempia päitä yhtä aikaa.
Siksi kulujen karsiminen vaikuttaa enemmän kuin palkankorotus. Tuhannen euron palkankorotus kasvattaa säästöjä. Tuhannen euron pysyvä kulujen lasku kuukaudessa kasvattaa säästöjä ja pienentää tavoitesummaa lähes puolella miljoonalla eurolla osinkomallissa.
Silti en tavoittele maksimia. Kolmekymmentä prosenttia on luku, jonka pystyn pitämään vuosikymmeniä ilman että alan vihata omaa suunnitelmaani. Neljäkymmentä olisi parempi paperilla. Seitsemänkymmentä olisi paras paperilla ja kestäisi minulla ehkä kaksi vuotta.
Suunnitelma, jota et pysty noudattamaan, tuottaa nolla prosenttia.
Coast FIRE ja Barista FIRE: mitä tehdä, jos 50 ei enää ehdi
Coast FIRE tarkoittaa tilannetta, jossa olet sijoittanut jo niin paljon, että salkku kasvaa tavoitesummaan eläkeikään mennessä ilman yhtäkään uutta euroa.
Yksikään lukemistani suomalaisista artikkeleista ei nimeä näitä FIRE-muotoja, ja se on vahinko, koska juuri nämä ovat ne käsitteet, joita 45-vuotias tarvitsee.
Coast FIRE -luku on yllättävän matala, koska aikaa on paljon:
| Ikä nyt | Sijoitettuna oltava | Tulos eläkeiässä (5 % tuotto, ei lisäsijoituksia) |
|---|---|---|
| 40 v | noin 263 000 € | noin 1 000 000 € |
| 45 v | noin 335 000 € | noin 1 000 000 € |
| 50 v | noin 428 000 € | noin 1 000 000 € |
Jos olet 40-vuotias ja sinulla on 263 000 euroa sijoitettuna, voit lopettaa säästämisen kokonaan ja olla silti miljonääri eläkeiässä. Voit vaihtaa matalampipalkkaiseen työhön, tehdä nelipäiväistä viikkoa tai perustaa sen yrityksen. Sinun ei enää tarvitse voittaa. Riittää, ettet myy.
Barista FIRE on tämän lievempi versio: passiiviset tulot kattavat osan kuluista ja kevyt osa-aikatyö kattaa loput. Se ei ole epäonnistunut FIRE. Useimmille se on realistisin lopputulos, ja rehellisesti sanottuna se on parempi elämä kuin 70 prosentin säästämisaste kymmenen vuoden ajan.
Jos olet 45-vuotias etkä ehdi täyteen riippumattomuuteen 50-vuotiaana, et ole myöhässä. Olet Coast FIRE -kandidaatti, ja se on hyvä paikka olla.
Oma polkuni lukuina
Olen kasvattanut sijoitettavan varallisuuteni noin 50 000 eurosta vuonna 2018 noin 187 000 euroon vuonna 2025, ja tavoitteeni on yli miljoona euroa vuonna 2040, jolloin täytän 50.
Tässä ovat omat lukuni sellaisina kuin ne ovat, eivät sellaisina kuin haluaisin niiden olevan:
| Erä | Tilanne |
|---|---|
| Sijoitettava varallisuus 2018 | noin 50 000 € |
| Sijoitettava varallisuus 2025 | noin 187 000 € |
| Nettovarallisuus nyt | noin 216 000 € |
| Osakesalkku | noin 87 000 € |
| Osingot verojen jälkeen | 1 200 ja 1 700 € välillä vuodessa |
| Osingot vuonna 2018 | 24 € |
| Velkaa suhteessa varoihin | noin 37 % |
| Tavoite vuonna 2040, 50-vuotiaana | yli 1 000 000 € |
| Tuotto-oletus suunnitelmassa | 5 % |
Rehellinen laskelma siitä, mitä tämä vaatii: jos nykyinen 187 000 euroa kasvaa 5 prosentin vuosivauhtia 14 vuotta, siitä tulee noin 370 000 euroa ilman että teen mitään. Miljoonaan on silloin matkaa noin 630 000 euroa, ja se tarkoittaa noin 2 600 euron kuukausisijoitusta 14 vuoden ajan.
En saa 2 600 euroa kuukaudessa pelkästä palkasta. Kukaan tavallinen palkansaaja ei saa. Se summa syntyy neljästä lähteestä: palkasta säästetystä osuudesta, uudelleensijoitetuista osingoista, vuokratulosta ja velkavivun tuomasta lisäpääomasta. Kaikki neljä ovat pieniä yksinään. Yhdessä ne riittävät, jos aikaa on 14 vuotta.
Voin olla myös väärässä. Jos tuotto onkin 3 prosenttia eikä 5, olen perillä 50 sijaan lähempänä 56 vuotta. Sekin on hyväksyttävä lopputulos, ja se on syy siihen, miksi en ole rakentanut elämääni yhden tarkan vuosiluvun varaan. Kunnianhimoni on korkeampi kuin 5 prosenttia, mutta kunnianhimo ei kuulu laskelmaan.
Psykologia: elämäntapainflaatio kaataa enemmän suunnitelmia kuin pörssiromahdus
Elämäntapainflaatio tarkoittaa sitä, että kulutus nousee automaattisesti tulojen mukana, jolloin palkankorotus ei kasvata säästöjä lainkaan.
Olen taustaltani psykologi, ja tämä on se kohta, jossa siitä on eniten hyötyä. Ihmiset eivät epäonnistu sijoittamisessa siksi, että he valitsevat vääriä rahastoja. He epäonnistuvat siksi, että he ovat ihmisiä.
Kolme mekanismia riittää selittämään lähes kaikki epäonnistuneet suunnitelmat.
Hedoninen adaptaatio. Totut uuteen kulutustasoon nopeasti, ja tyytyväisyys palaa lähtötasolle. Uusi auto tuntuu erityiseltä muutaman kuukauden. Sen jälkeen se on vain auto, mutta lasku on pysyvä. Kulujen nousu on siksi lähes aina yksisuuntainen: nouseminen tuntuu hyvältä hetken, laskeminen tuntuu luopumiselta pysyvästi.
Tappiokammo. Tappio tuntuu voimakkaammin kuin saman suuruinen voitto. Siksi ihmiset myyvät romahduksessa, vaikka tietävät ettei pitäisi. Tieto ei auta, koska ongelma ei ole tiedossa. Ainoa toimiva vastalääke on tehdä päätös etukäteen ja tehdä siitä mekaaninen, kuten korkosääntöni.
Kieltäytymisen rajallisuus. Kyky kieltäytyä ei ole luonteenpiirre vaan resurssi, joka kuluu. Tästä seuraa suoraan se, miksi 70 prosentin säästämisaste on huono suunnitelma useimmille: se ei kaadu laskuvirheeseen, vaan väsymykseen seitsemäntenä vuonna.
Käytännön johtopäätös on tylsä mutta tehokas. Automatisoi sijoitus niin, että se tapahtuu palkkapäivänä ennen kuin ehdit ajatella. Anna itsellesi lupa kuluttaa johonkin, mikä tuottaa oikeasti iloa, ja karsi armotta kaikki muu. Minä matkustan ja käytän lounget. Se on tietoinen valinta, jonka rahoitan olemalla tylsä kaikessa muussa.
Hajautus, riskit ja se, mitä tästä ei kannata lukea
Taloudelliseen riippumattomuuteen tähtäävä salkku sisältää aina markkinariskin, korkoriskin ja henkilökohtaisen elämänriskin, eikä mikään tässä artikkelissa esitetty laskelma ole lupaus tuotosta.
Hajautan toimialoittain, valuutoittain, maantieteellisesti ja omaisuuslajeittain. Salkussani on kymmeniä yhtiöitä, ja niiden lisäksi vuokratuottoa ja käteispuskuri. Björn Wahlroos on toistanut vuosikymmeniä, että hajautus on sijoittamisen ainoa ilmainen lounas. Siinä hän on oikeassa.
Nämä ovat ne riskit, jotka voivat kaataa suunnitelmani.
- Pörssi voi laskea 50 prosenttia ja pysyä alhaalla vuosia. Historiassa näin on käynyt useasti.
- Korot voivat nousta pysyvästi yli 3 prosentin, jolloin velkavipuni muuttuu jarruksi ja aikatauluni venyy.
- Osingot eivät ole taattuja. Yhtiö voi leikata osingon juuri silloin, kun tarvitset sitä eniten, ja tyypillisesti leikkaukset osuvat samaan aikaan, koska taantuma osuu kaikkiin.
- Elämä voi tulla väliin. Sairastuminen, ero tai työttömyys muuttavat laskelman hetkessä.
- Inflaatio syö tavoitesumman arvoa. Miljoona euroa vuonna 2040 ei ole miljoona euroa tämän päivän rahassa.
Tämä artikkeli ei ole sijoitusneuvontaa. Se on kuvaus omasta suunnitelmastani, omilla luvuillani ja omalla riskinsietokyvylläni. Sijoittamiseen liittyy aina riski sijoitetun pääoman menettämisestä. Tee omat laskelmasi, ja jos olet epävarma, keskustele ammattilaisen kanssa.
Usein kysytyt kysymykset
Paljonko pitää olla rahaa, että voi lopettaa työt?
Suomen pääomatuloveron jälkeen tarvitset noin 920 000 euroa, jos kulut ovat 2 000 euroa kuukaudessa, ja noin 1 160 000 euroa, jos kulut ovat 2 500 euroa kuukaudessa. Luku olettaa 3,5 prosentin bruttosinkotuoton ja sen, ettet myy osakkeita.
Mikä summa riittää taloudelliseen riippumattomuuteen?
Se riippuu kuluistasi, ei tuloistasi. Kerro vuosikulusi noin 39:llä, jos elät osingoilla verojen jälkeen, tai noin 29:llä, jos olet valmis myymään osakkeita 4 prosentin nostosäännön mukaan. Yleisesti toistettu 25 kertaa kulut -sääntö on bruttoluku, ja se aliarvioi Suomessa tarvittavan summan.
Milloin on taloudellisesti riippumaton?
Silloin, kun passiiviset tulot kattavat elinkustannukset pysyvästi ilman että pääomaan tarvitsee koskea. Ei silloin, kun tilillä on iso summa, joka riittää muutamaksi vuodeksi.
Miten saavutan taloudellisen riippumattomuuden 50-vuotiaana?
Aloita mahdollisimman aikaisin, sijoita säännöllisesti, älä myy, sijoita osingot uudelleen ja pidä kulut kurissa. Käytännössä tarvitset joko 20 vuotta aikaa tai poikkeuksellisen suuren säästämisasteen. Nollasta aloittaen miljoonaan pääsee 5 prosentin tuotolla noin 2 430 eurolla kuukaudessa, jos aikaa on 20 vuotta.
Onko taloudellisesti riippumaton sama asia kuin miljonääri?
Ei. Miljonääri kuvaa varallisuutta, riippumattomuus kuvaa kassavirtaa. Miljoona euroa kiinni asunnossa, jossa asut itse, ei maksa yhtään laskua. Kolmesataatuhatta euroa osinkoyhtiöissä maksaa.
Voiko taloudellisen riippumattomuuden saavuttaa ilman suurta palkkaa?
Voi, mutta se vaatii aikaa. Säästämisaste ratkaisee enemmän kuin palkan taso, koska pienemmät tulot tarkoittavat yleensä myös pienempää tavoitesummaa. Keskituloinen, joka säästää 30 prosenttia 20 vuotta, päihittää suurituloisen, joka säästää 5 prosenttia.
Kannattaako velkaa käyttää sijoittamiseen?
Minä käytän velkaa, kun korko on alle 3 prosenttia, ja lyhennän, kun korko on yli sen. Velkavipu suurentaa sekä voitot että tappiot, ja se sopii vain sijoittajalle, jolla on puskuri ja joka kestää 50 prosentin laskun myymättä. Useimmille vastaus on ei.
Mitä tapahtuu eläkkeelleni, jos lopetan työt 50-vuotiaana?
Työeläkkeen karttuminen loppuu. Karttunut eläke säilyy ja sitä tarkistetaan palkkakertoimella, mutta 50-vuotiaana lopettaminen pienentää lopullista työeläkettä noin 40 prosentilla verrattuna siihen, että jatkaisit eläkeikään asti. Lisäksi salkkusi on katettava elämäsi noin 17,5 vuoden ajan, koska vuonna 1990 syntyneen alin vanhuuseläkeikä on Eläketurvakeskuksen arvion mukaan noin 67 vuotta 5 kuukautta. Osittaisella varhennetulla vanhuuseläkkeellä voit lyhentää aukkoa, mutta se pienentää eläkettäsi pysyvästi 0,4 prosenttia jokaiselta varhennetulta kuukaudelta. Tarkista oma tilanteesi tyoelake.fi-palvelusta.
Saanko kansaneläkettä, jos työeläkkeeni jää pieneksi?
Kansaneläke pienenee työeläkkeen kasvaessa ja loppuu kokonaan, kun työeläke ylittää noin 1 625 euroa kuukaudessa yksin asuvalla tai noin 1 456 euroa parisuhteessa asuvalla. Esimerkin 1 350 euron työeläkkeellä yksin asuva saa siis vielä pienen kansaneläkkeen, mutta parisuhteessa asuva ei käytännössä mitään. Kansaneläke ei pelasta 50-vuotiaana lopettanutta, eikä se koske välivuosia lainkaan.
Kannattaako osakesäästötili taloudelliseen riippumattomuuteen?
Kerryttämisvaiheessa kyllä, koska tilin sisällä tuotot kasvavat verottomasti ja vero lankeaa vasta nostettaessa. Osinkovaiheessa ei välttämättä, koska osakesäästötilin sisällä osingon 15 prosentin verovapaus ei päde, vaan osingot verotetaan täysimääräisenä pääomatulona. Tilin talletuskatto on 100 000 euroa.